Skotlanninterrieri Ruusa – Scottish Terrier Ruusa
Tietoa Skottiyhdistyksen sivuilta:
Piispa John Leslien vuonna 1561 kirjoittama historiankirja mainitsee Skotlannissa olleen matalia voimakkaita koiria. Vaikkakin skotlanninterrierin varhainen historia on pitkälti silkkaa arvailua, ymmärretään tämä kuvaus todisteena rodun vanhoista peruista. Nämä karkeakarvaiset ja matalat sekä voimakkaat koirat oli jalostettu pitämään mäyrien, kettujen, rottien ja muiden haittaeläinten kasvavaa määrää kurissa.
Alkukauden terrieristä kehittyi vähitellen eri tyyppejä, sillä tuohon aikaan Skotlanti oli varsin eristäytynyt eikä kulkuyhteyksiä juurikaan ollut. Eri puolilla maata kehittyi koko joukko ulkonäöllisesti toisistaan poikkeavia matalia terriereitä, joilla tosin on samoja ominaisuuksia vieläkin. Skotlanninterrieri on näistä alkuperäisin ja vanhin. Aiemmin myös Diehardiksi (=vaikea saada hengiltä) ja Aberdeeninterrieriksi kutsuttu “rotu” kehittyi lähinnä maan itäisessä osassa ja siellä juuri Aberdeenin kaupungissa. Rotu esiteltiin ensimmäisen kerran Birminghamin näyttelyssä vuonna 1860. Tässä vaiheessa rotu oli vielä hyvin epätasainen.
Ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1880 ja kolme vuotta myöhemmin perustettiin The Scottish Terrier Club of England. Rotu oli siis saavuttanut suosiota koko saarivaltakunnassa.
Skotti on luonteeltaan hyvin persoonallinen, se on charmikas ja itsenäinen sekä hyvin älykäs. Siitä löytyy myös temperamenttia ja terävyyttä sekä ripaus sporttisuutta ja paljon voimaa pienessä koossa. Tie tämän pienen, suuren koiran rakkautta ja lojaalisuutta täynnä olevaan sydämeen löytyy oikeudenmukaisesta kohtelusta ja rakkaudesta.
Skotti kiintyy syvästi perheeseensä ja on sille uskollinen, mutta vääränlaisella kohtelulla voidaan tämä pieni sydän helposti rikkoa. Skotlanninterrieri sopeutuu niin maalle kuin kaupunkiin. Kotioloissa se on yleensä rauhallinen mutta ulkona sen temperamentti pääsee valloilleen. Se rakastaa kävelylenkkejä sekä tutkimusretkiä maastossa, missä voi helposti huomata, että rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli metsästys.
“Ruuusa Rupsukka” muutti meille hoitamaan tuholaistorjujan tehtäviä, kunhan ensin vähän kasvaa.